Reilun 20 vuoden jälkeen olen kadottanut suuren osan identiteettiäni. Kuka sen vei? Hm... lääkärit ja psykologit, minun aloitteestani. Minut on nyt kahden lääkärin ja yhden psykologin toimesta todettu sopimattomaksi jatkamaan allalla jolla olen nuo vähän päälle 20 vuotta töitä paiskinut. Itse tosin laitoin alulle tämän ammatinvaihtoprosessin, mutta kun näkee mustana valkoisella sen että ei ole enää sopiva, se jotenkin kolahtaa eri tavalla.

Vaikka voisi ajatella, että ammatti-identiteetti ei ole niin merkittävä asia, minulle se kuitenkin näyttää olevan. Olen muutaman viikon nyt pohtinut että jos en ole hoitaja, kuka minä sitten olen? Mikä tarkoitus minulla on? No, olen Cruella, äiti, puoliso, sisar, tytär, miniä, paras ystävä..... onhan tuossa tehtävää kerrakseen. Päätin että keskityn nyt pieneen tyttäreeni niin kauan kun hän on pieni ja murehdin ammatti-identiteettiasoita sitten kun hän on tarpeeksi iso menemään hoitoon ja minä valmis aloittamaan uudelleen opiskelut. Siihen saakka olen siis ensisijaisesti Äiti ja yritän hoitaa tämän arvokkaan tehtävän niin hyvin kun voin.